Lähdimme illalla ihanassa kesäisessä säässä pyöräilemään. Nalalla oli energiaa tosi paljon vaikka aikaisemmin iltapäivällä oltiin käyty Sipoon koirametsässä lenkillä. Tosin ei oltu siellä kuin reilu ½h. Päätimme lähteä käymään Sataman näköalapaikalla. Olipa mukava kun ei ollut muita liikkeellä kun mentiin sinne, sillä päästettiin Nala vapaaksi hölköttelemään pyörien vierelle. Turvallista päästää kun ei ole autotietä lähellä, metsää / meri vierellä ja pitkä hiekkatiensuora edessä (tosin toisella puolella satama mutta sinne ei pääse menemään) On se mukava ettei tyttö hötkyile pyöriäpäin vaikka pääsikin vapaana menemään. Kokeiltiin lähteekö Nala samalla asenteella kiipeämään ritilärappusia kuin viimeksi. Ei ollut mitään ongelmaa ylösmennessä. Sitten taas siellä ylhäällä iski jännitystila. Istuskeltiin vähän aikaa siellä. Muutamia ihmisiäkin tuli ihastelemaan maisemia. Rauhallisesti Nala meni ritilärappuset alaspäin. Lähdimme samantien polkemaan ja Nala kulki vapaana lähettyvillä. Nala sai hajun jostain ja poikkesi metsän puolelle. Jäniksen oli bongannut ja ajohaukun kanssa lähti perään. Ei sitä haukkua kovin kauaa kestänyt. Muutaman hetken oli pois ja tuli takaisin kieli pitkänä roikkuen ja lysähti saman tien meidän eteen maahan makaamaan, kaikkensa antanut.

Asiasta toiseen: Nala on kuvauksen jälkeisinä päivinä istunut ihan eri asennossa kuin yleensä. Ei ole ryhdikäs molemmille takajaloille painottuva vaan painottaa istuma-asennon toiselle "kankulle". Varmaan kuvauksesta on jäänyt kipuja lantion alueelle tai nivusiin!

Joku onnellinen tyttö makasi kyljellään lattialla iltaruoan jälkeen!