Jouluaaton aattona tapasimme veljistä Rundun, Remon ja Dieselin. Runduveljellä on tuo välimatka etelän sisaruksiin sen verran pitkä että siksi tapaamme häntä harvemmin. Pitipä juuri silloin olla niin kovat pakkaset, hrrrrrr kun oli kylymä. Tehtiin pieni lenkki tuolla lähimetsässä ja tultiin meille kaffeelle ja lämmittelemään. "Poikaset" olivat kasvaneet sitten viime kerran. Ovat he niin komeita veljiä. Oli niin mukava tavata teitä Pauliina, Pauliina ja Anita.

Jouluaattoaamuna koristeltiin kuusi ja antoipa Kirppu kuusen olla ihan rauhassa. Tottakai sen verran utelias oli, että monta kertaa piti käydä haistelemassa koristeita. No joulun välipäivien aikaan muutama kullanvärinen pallo omituisesti katosi ja löytyi karvalankamaton sisuksista kimmeltäviä palasia, hmm kukahan oli ollut asialla? Joululahjoja saivat molemmat tytöt. Nala mamma hoiti pakettien avaamisen tyylikkäästi ihan pieniä palasia repien hampaillaan. Kiara ei viitsinyt avata juuri mitään. Odotti, että kyllä se mamma hoitaa asiat kuntoon, heh heh! Pehmoleluja ja kaikkea ihanaa pureskeltavaa saivat paketeista.

kuva Kari Fält

Joulun jälkeen tavattiin Removeljen kanssa Länsimäen koirapuistossa. Vauhdikasta menoa piisas sisaruksilla ja muidenkin koirien kanssa. Silloin Kirppu oli kyllä väsy ja uni maistui todellakin kotona. Kiva kun pääsitte Pauliina ja Remo tulemaan meidän seuraksi. Tykkään siitä puistosta kun siellä on tilaa koirilla juoksennella.

Ennen Uutta Vuotta Tarujen Arttu, Jeppe, Hanna ja Pasi tulivat meidän likkojen kanssa lenkille. Arttu ihastui Kirppuun joka ilmeisesti tuoksui niin ihanalle. Jokohan olisi juoksut tulossa? Ihania poikia teillä Hanna ja Pasi ja oli niin mukava tavata teidät. Otetaan uusiksi!

Uutena vuotena päätimme käydä lenkillä hyvissä ajoin ennen paukuttelun alkua. Tulimme n. klo 17 aikaan omaa pihaa kohti ja siinä talon edessä ympyrässä oli porukka paukuttelemassa raketteja. Kiara rupesi haukkumaan. No sisällä vähän aikaa pöffäs ja sitten rauhoittui eikä ollut moksiskaan paukuista. Paniikkia ei tullut eli ei vapissut  eikä muutakaan oireillut. Ilta 10 aikaan pyrki ulos pissalle ja Jari meni Kirpun kanssa tohon meidän pihalle. Just lähti ylöspäin raketti jota Kirppu seurasi uteliaana taivasta kohti ja päästi kunnon ulvonnan kun raketti oli määränpäässä. Siitä seurasi taas haukuntaa. Sisällä rauhoittui eikä ollut enää paukkeesta moksiskaan.

Seuraavana päivänä eli la 1.1.2011 käytiin moikkaamassa komiaa Diesel veljeä. Sisarukset painelivat kovaa vauhtia pitkin pihaa ja voi sitä leikin riemua. Vauhdikasta menoa oli myös Nala mamman kanssa. Oli mukava tavata Aki ja Anita. Pistäydyttiin vielä pikaisesti Sipoon koirametsässä. Tavattiin siellä Tarujen Shombay ja hänen pentujaan. Oli kiva nähdä pikaisesti Helena.

Kiara ja Diesel

Kiara, Diesel ja Nala mamma

Su 2.1 lähdimme reissuun itä-suomeen äiskän luokse eli pitkä ajomatka 500 km edessä. 15:30 pintaan olimme perillä ja tarkoitus olikin päästä ennen pimeää aikaa perille. Sheltti Milo oli meidän koirien ilona myös siellä siskoni ja hänen miehensä kanssa. On se vaan niin erilaista käydä lenkillä pimeään aikaan kun täytyy olla se otsalamppu tai taskulamppu mukana valoa antamassa. Kun ei ole katuvaloista tietoakaan. On siinä oma viehätyksensä. Mielikuvitus kun joskus rupeaa laukkaamaan ;) Kaikki koirulit saivat peuhata ja juosta niin paljon kuin jaksoivat. Paitsi silloin kun oli -22 astetta pakkasta. Kiaralla aukesi korvanlehden päät ja verta oli sitten leuan alla ja pään päällä aina silloin kun ravisteli päätään kovasti. Natusanin sinkkivoide oli hyvä apu tosin aukesi ne taas seuraavana päivänä. Voi kökkö sentään. Samaa oli Nalalla viime talvena. Me aikuiset nautittiin maalaissaunan hyvistä löylyistä ja tietty perinteinen lumihangessa käyntikin tehtiin, se on hullun hommaa mut hyvää tekee. Nukuttiin suht pitkään ja nautittiin olostamme ja hyvästä ruoasta ja seurasta. Mukava reissu oli Anne ja Pete viettää teidän kanssa ja tietty äiskän <3

Anne,Pete, Jari ja koirulit

Auringonpimennyksen aikaan

To 6.1 meillä oli tapaaminen Sipoon koirametsässä veljien Diego, Remo ja Dieselin kanssa. Onneksi oli sen verran hyvä sää ettei  tarvinnut takkia laittaa. 1,5h saivat veljekset, Kiara ja Nala mamma touhottaa siellä. Oli siellä paljon porukkaa sillä parkkipaikat oli ihan täynnä autoja. Välillä piti ottaa omansa vähän sivuun että pääsi pienempi koira mennä tuommoisen rhodelauman ohitse. Kaikki kun olisivat samaan aikaan halunneet mennä moikkaamaan. Ihanaa oli tavata veljiä ja omistajia ja heti kun vaan pystytään niin otetaan uusiksi ja toivotaan että muutkin komeat veljet pääsevät mukaan. Kiitos Mira, Pauliina ja Aki lenkkiseurasta.

Koko sakki Pauliinaa ja Remoa moikkaamassa

vauhdissa mukana Diesel, Diego ja Kiara

Tänään pe Kiara pääsi ihan yksin lenkille Nalan "poikaystävän" Mahiri Retta's Epicea eli Aslanin kanssa joka asustaa tässä melkein naapuritalossa. No veto päällä Kiara lähti tästä kotiovelta liikkeelle kun olisi niin pakko päästä nopeasti Aslanin kanssa kulkemaan. Alkuvetojen jälkeen meno rauhoittui joksikin aikaa. Metsäpolulla painelivat hurjaa vauhtia edestakas ja Kiara teki täyskäännöksiä "ilmassa" ihan niinkuin lumi ei tuntuisi missään. On se sellainen ketterä tyttö menemään ja nuoruuden innolla tietysti menee. Aslan komistus piti Kiaraa niin hyvänä. Kerran Kiara ärähti kun ei vissiin sillä hetkellä kaivannut yhtään hellyyttä. Oli niillä niin kivaa yhdessä. Kiitos Leena ja Juha lenkkiseurasta ja oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa.