Tänään lauantaina 1.5.2010 on pennuilla ikää 17 vrk.  Kaikilla pentusilla on silmät auenneet. Vauhtia pikkujalkoihin tulee koko ajan lisää. Violetti, sininen,punainen ja pinkki nousevat jo pentulaatikon laitaa vasten niin, että pään näkee jos kävelee laatikkoa kohti. Arvaa vaan kun hymyilytti. Hellyttävän näköinen pentu on kun istuu omalla tyylillään ja katsoo suoraan kohti ihmisen kasvoja. Ei ne varmaan vielä näe kunnolla koska kokeiltiin liikuttaa sormea silmien tasolla eikä katse lähtenyt seuraamaan. No mut kuitenkin ;) Ylähampaat alkavat tulla. Kohta alkaa se jokapaikan nakerteluvaihe. Pikkuiset alkavat ottaa toisiinsa kontaktia, tulee pennun ISO avonainen suu ja haluaa toisen kuonon sinne sisään tai yritetään "haukata" toista mahasta, nuollaan veljen tai siskon korvia tai päätä tai jalkoja. Jotain pientä "painin" tynkääkin on jo ilmassa tai niin sitä ainakin kuvittelee.

Tänään vihreä ja sininen ja keltainen menivät mamman luokse ruokailun jälkeen, kiitos hyvästä ruoasta rakas äiskä ja pusu <3 Leikattiin tänään pentujen kynnet ensimmäistä kertaa koska ne oli jo niin pitkät ja Nalalle tuli pieniä haavoja imetyksen aikaan.

Nala on saanut torstaista lähtien enemmän ruokaa kun tuntuu ettei mikään riitä. On ollut niin hoikannäköinen ja siihenhän auttaa vain ruoanlisäys elikkäs on saanut 4* 5 dl eli 2 litraa päivässä nappuloita piimän ja öljyn kera + raakaa lihaa välillä. Vatsa toimii hyvin eikä ole ollut löysänä. Tänään lauantaina näyttää jo paremmalta... penturuoka on niin energiapitoista että se rupeaa näkymään nopsaan. Rhodesiankoirassa  näkyy kaikki muutokset niin selvästi kun ei ole liikoja karvoja ihoa peittämässä. Äiti ja lapset ovat olleet terveitä ja pirtsakoita mikä onkin tärkeintä. Perjantai-iltana punnituksen jälkeen painot olivat pennuilla 1426g -1606g välillä eli kolminkertainen paino on tullut / verraten syntymäpainoon...joillakin jo enemmän. Pesukone käy tiuhaan tahtiin. Viikon päästä ajateltiin tehdä pentuhuoneeseen isompi tila lapsukaisille ja emälle. Täytyypä miettiä myös tuota virikepuolta.

Käytiin tässä parina päivänä Nalan kanssa tekemässä tosi kevyt ja lyhyt pyöräilylenkki. Arvatkaa vaan kuka nautti menosta...vaellusmoodi päällä. Muuten ollaan tehty säästä riippuen 20-40 min lenkkejä. Ihan vaan menty Nalan vauhtia eli hissunkissun. Ketturepolainen kiinnosti tosi paljon tässä päivänä yhtenä. Kun tultiin kohtaan mistä Kettu juosten ylitti tien niin Nala nenänsä kanssa maata viistäen menossa just sinne oikeeseen suuntaan mihin kettu meni. Joskus sitä ihmettelee, että miksi se nenä ei lähde menemään sinne paluujäljelle? Mistä se koira tietää menevänsä just oikeaan suuntaan eli saaliin perään?

Isäntä on tuolla toisella koneella ja laittelee kotisivuille kuvia.

Mukavaa Vapun jatkoa kaikille!