Alkuviikolla ollaan käyty kolmena päivänä mustikoita keräämässä ja Nala tietty mukana rallattelemassa. Keskiviikkona lähdimme Annen ja Milon 1v. 5 kk kanssa keräilemään mustikoita Sipooseen. Sinne kävellessä tavattiin narttu jolla oli juoksut alkamassa ja Milo oli tosi kiinnostunut hänestä. No me lähdimme jatkamaan matkaa mustikoiden keruu paikkaan. Ollaan totuttu siihen että koirat pyörivät siinä lähistöllä eivätkä lähde minnekään kauemmas haahuilemaan. Ukkonen jyrähteli ja ei reagoitu millään lailla. Nala ei ukkosen ääntä pelkää. Sitten rupesi satamaan vettä ja ruvettiin huhuilemaan koiria kotiin lähtöä varten. Nala oli siinä lähettyvillä, mutta Miloa ei näkynyt ei kuulunut missään. Ollaan koiranetsintä kurssi käyty ja siellä neuvottiin pysymään juuri siinä paikassa missä on viimeksi koiran nähnyt. Me kuitenkin ajateltiin että jos Milolle on sattunut jotain ja niin päätimme lähteä kiertelemään. Huhuiltiin ja vihelleltiin ja käveltiin polkuja pitkin ja rämmittiin mättäillä. Miloa ei vaan näkynyt. Siinä rupesi jo hätä tulemaan että mitä jos Milo ei tulekaan takaisin? Päätettiin lähteä autolla käymään jos Milo olisi mennyt sinne. Sovittiin Annen kanssa että vie jotain omaa vaatettaan sinne keruupaikkaan tai jää sinne odottelemaan siksi aikaa kunnes minä käyn autolla Nalan kanssa. Oltiin lähdössä toista polkua pitkin kun huomasin Nalan kaula pitkänä tuijottavan toisen polun suuntaan, paikallaan ja etujalka koukistettuna (joku on silloin siellä). Oi ihanaa sieltä se ihana Milo poika tulla tepsutteli hyvissä voimissa. Oli tietty lähtenyt juoksusen nartun perään kun oli NIIN ihanat hajut... siinä sit onnesta ja tunneryöpystä johtuneet kyyneleet tippuivat .....kaikenkaikkiaan noin tunnin verran Milo oli "retkellään" Voi helpotuksen huokaus Hymy

Torstaina lähdin Nalan kanssa Sipoon lammelle tapaaamaan ihanan ihqua Lily siskoa ja Jonnaa. On pitkä aika siitä kun viimeksi ollaan nähty. Siskokset tulevat tosi hyvin toimeen keskenään. Juosta viipottivat siellä kovaa vauhtia ja välillä pureskelivat keppejä. Lily pulahti veteen ja Nala tyytyi vaan seuraamaan taaempana. Lammessa on pehmeä mutapohja ja korkeahko reuna ja siksi sieltä on aika hankala tulla pois. Lily olisi niin mielellään mennyt monta kertaa uimaan. Yhtäkkiä pari marjastajaa käveli ämpäreineen meitä kohti ja tytöt pistivät haukkukonsertin päälle. Onneksi olivat koiraihmisiä niin eivät pelästyneet, ainakaan kauheasti. Kehuivat että onpas siinä hyviä vahtikoiria. Juteltiin siinä hetkisen verran. Tytöt jatkoivat juoksurallattelujaan autoille päin mennessä. Olisi kiva kun olisi joku laite mikä mittaisi matkan minkä koira juoksee mettälenkill.Ihan vaan uteliaisuudesta olisi kiva tietää.

Oli super mukava tavata teitä Jonna ja Lily ja otetaan pian uusiksi kun neideillä on niin hyvät touhut keskenään. Kiitos Jonna lenkkiseurastaHymy

Kotiin kun päästiin niin Nala lösähti samantien eteisen lattialle kyljelleen. Jokunen kuva tuli otettua ja lisään niitä myöhemmin.

ihanat siskokset rannalla ;)

1249839675_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1249840189_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1249840708_img-d41d8cd98f00b204e9800998e