Pentu on tänään 13 vrk vanha ja silmät ovat jo alkaneet aukeemaan tässä muutama päivä sitten. Maito maistuu ja ahkerasti hänet tavoittaa nisältä kun käy pentuhuoneessa. Paino on jo yli 2 kg. Mamma hoitaa pienokaistaan ja ihana niitä on katsella. Ja ne pennun äänet on ihan parasta. Miten joku voikin olla niin hellyyttävä. Kirppu on käynyt meidän kanssa moikkaamassa pentua ja enää ei kuola tipu Kirpun suupielistä, niinkuin aluksi teki. Nala mamma ja Kirppu pistivät leikiksi omalla pihalla eilen. Kirppu oli ihan onnensa kukkoilla. Ei varmaan mene kauaa aikaa kun on yksi uusi vipeltäjä meidän lattioilla kovaa vauhtia menossa eteenpäin. Peppi kisukin on käynyt haistelemassa pentua.

Kirpun kanssa oltiin tottistelemassa ja varsinaiset vetäjät olivat Cesar Millanin tapahtumassa mihin meilläkin oli tarkoitus alunperin mennä. Treenattiin tervehtimistä yksilösuorituksena ja se meni todella hyvin Kirpulta ja minulta :)  Sitten treenattiin liikkestä istumaan menoa ja Kirppu ei mennyt kertaakaan istumaan. Hetkeä aiemmin treenattiin sitä ja kivasti meni. No sain vinkkejä seuraamisesta liikkeelle lähdön jälkeen. Kirpulla on hyvä kontakti perusasennossa mutta kun lähdetään liikkeelle niin se tahtoo hajota. Sitä nyt treenataan. Eli vinkiksi ohjaaja antoi: seuraa käskyn jälkeen liikkeelle ja heti ensimmäisen askeleen jälkeen sanon hyvä jolloin Kirppu ottikin kontaktia minuun. Sitä aluksi joka toisella askeleella ja matkaa pikkuhiljaa pidentäen. Lopuksi vähennetään hyvä sanan käyttöä.

Kirppu on saanut nauttia veljistä Remon, Diegon ja Dieselin seurasta ja ystävistä Leon seurasta. Hauskaa on ollut tällä viikolla kun on päässyt toteuttamaan jäljestystä ;)

Punkkeja on löytynyt Kirpusta jo kolme kappaletta ja ei ole kauan aikaa kerenneet olla mutta kuitenkin iso yök, ne on ällöttäviä. Valkosipulirouhetta ruokaan jos se vaikka auttaisi. Ei olla laitettu mitään litkuja äidille eikä tyttärelle kun on tuo prinsessa niin pieni. Puhumattakaan punkkipannasta, ei vaan jotenkin nappaa. Luonnonmukaisilla toimenpiteillä mennään...

Nalan vieressä, pentulaatikossa istuen eilen tuli lällyteltyä pikku prinsessaa sylissä (jolle ei vieläkään olla keksitty kutsumanimeä) ja vähänkö oli hellyyttävää kun työnsi päänsä kainaloon ja nukahti siihen. Pennun tuoksu, voiko olla ihanampaa tuoksua? EI VOI!!!  Kuvia voisi ottaa ja laittaa tänne blogiin.